Ilvekset 2011 treenikauden alussa. Kuvasta puuttuvat tuottaja Hanna ja visualisti Meri.
Ilveksiä Cuntin hautajaisbileissä.
Minulla oli ilo ottaa uudet ilvekset Ilves-Teatterin laumaan mukaan syyskuussa 2011. Nyt koko pesue on jo ilvesläistynyt, moni istuu teatterin uudessa hallituksessa, kaikki käyvät ahkerasti jässäreissä ja harjoittelevat uutta proggista, osa maaliskuussa ensi-iltansa saavaa Laitosta, osa huhtikuussa Ilveksen valtaavaa Paperijumalaa. Vaan nyt sananen viime syksystä ja Minna Cuntista.
Aloitimme uusien ilvesten kanssa tiiviin treenikauden heti pääsykokeiden jälkeen syyskuun puolivälissä. Treenasimme koko syksyn 4-5 kertaa viikossa. Ensi-illan lähestyessä jopa kuusi. Aluksi tutustuimme, teimme perusharjoitteita, mutta hyvinkin nopeasti aloimme tehdä improja ja kohtausharjoituksia proggiksen teemojen pohjalta. Näistä harjoitteista esitykseen päätyi muun muassa palonaiset-kohtaus. Alkuviikkoina ulkopuoliset ammattilaiset kävivät vetämässä uusille esineteatterityöpajan, tanssityöpajan ja musiikki- ja äänenkäyttötyöpajan. Luimme myös yhdessä klassikkonäytelmiä, Minna Canthia, Anton Tsehovia ja August Strindbergiä. Aloin tuoda kirjoittamaani tekstimateriaalia harjoituksiin. Palaveerasimme tuotantotiimin kanssa keittiön pöytäni ääressä - samainen keittiö päätyi myös Minna Cuntin julisteisiin. Sali maalattiin mustasta valkoiseksi, harjoitukset venyivät tuntien mittaisiksi, puhelut venyivät tuntien mittaisiksi, juhlat venyivät aamuun asti, ryhmä venyi uskomattomiin tekoihin, heräsin teatterin sohvalta. Välillä uitiin (lue uin) niin syvissä vesissä, että esityksen tekoprosessin tallentaminen blogiin oli mahdotonta. Mistä ei voi kirjoittaa, siitä on tehtävä teatteriesitys.
Kaikesta tästä muodostui Minna Cunt - ei kenekään vaimo. Luin juuri ohjaussuunnitelman, jonka esittelin jässärissä keväällä 2011. Siinä kirjoitan subjektista ja objektista, aktiivista ja passiivista, siinä kirjoitan Työmiehen vaimosta ja historian läsnäolosta nykynaisen ruumissa, mutta ei vielä niinkään Minna Canthista henkilönä. Siellä ei näy vielä hysteerisiä naisia, mutta siellä on netin keskustelupalstalta poimittu nimimerkin Kotiäiti lause “Minulla ei ole yhtään kunnianhimoa oman elämäni suhteen”. Siellä ei näy vielä Julieta, Jätkää, äitiä eikä isää. Useimmat roolihenkilöt löytyivät vasta harjoitusprosessin aikana.
Lehdessä luonnehdittiin esitystä ärhäkän hauskaksi. Yksi kaveri sanoi, että Cunt on pieni vihainen eläin. Moni sanoi, että samaistui. Moni provosoitui. Mulle proggis oli pakko tehdä. Jos Cunt jäi katsomatta, se on mahdollista nähdä vielä ainakin Oulussa SYTY-festareilla 13-15.4.
Rakkaitahan noista ihmisistä mulle tuli.
/Anni M
